Pilvin pennut syntyivät keisarileikkauksella 26.11. ja ovat aivan mahdottoman suloisia. He ovat Mustatyttö, Vihreepoika, Vinkuheinä ja Tavis, mutta kuten sanotaan "rakkailla lapsilla on monta nimeä". Pennut olivat hyvän kokoisia ja reippaita yksilöitä, niistä kasvaa varmaan mitä ihastuttavampia otuksia sekä kainaloon kääriytyjiä.
Leikkauksen komplikaationa, kanyloinnin seurauksena, Pilvin jalka on huonossa kunnossa ja sen menetys hoidoista huolimatta mahdollista. Syytä kompilikaatioon ei tiedetä, mutta se on seurausta kanyloinnista tai kanyylin kautta menneestä aineesta. Jouduimme siirtämään pennut sijaisemolle Pilvin rankan lääkityksen ja hoidon vuoksi. Siellä ne saavat nyt kölliä valkoisen pitkän turkin alla kolmen sisaruspuolen kanssa eli niiden koti on Ragdoll emon pesässä. Saamme olla kiitollisia Tridoll's kissalan ihmisille ihanasta tassunojennuksesta tässä vaikeassa tilanteessa. Muutenkin on taas tullut huomattua kuinka paljon kissoilla on ystäviä, eli kiitos kaikille lämpimiä ajatuksia meidän suunnalle lähettäneille. Pahana hetkenä lämmittää tietää että ympäri Suomea on ihmisiä jotka muistavat meitä iltaisin ennen nukkumaan menoa.
Kissani
ovat sekaisin, niillä on jokin hassu hepuli kuukausi meneillään ja
hirmuinen sähellys alkaa iltaisin. Mambo ja Salsa leikkivät hippaa ja
Toschakin välillä yrittää haastaa Mambon leikkiin.
Toscha
täytti maagiset 15 vuotta ja Salsalla tuli 3 vuotta täyteen.
Pilvi on viimeisillään raskaana ja hoitelee masuaan antaumuksella. Enää 1,5vko ja odotettavissa olisi söpöjä "Abysiinejä". Pesän sain vihdoin maalattua, mutta kyseinen perinnemaali näyttää vaativan pidemmmän haihdutuskauden, eli nyt näyttäisi siltä että ei ehdi vahvat liuotin-tervahuurut ehtiä H-hetkeen mennessä haihtua. Harmi sinäänsä, mutta varapesä on jo rakennettu ihan perinteiseen pahvilaatikko malliin ja Pilvi tänään sen jo kävi hyväksymässä. Eli eiköhän tästä selvitä ihan sillä eteenpäin, loppu on vain turhaa "hifistelyä"!
Täällä
taas lyhyen tauon jälkeen. Olen ollut ilman kotisivujen
muokkausohjelmaa ja nyt kokeilen miten asiat lähtevät luistamaan tämän
uuden ohjelman kanssa.
Kävimme Pilvin ja sijoituskodin kanssa
lyhyellä Norjan matkalla tervehtimässä Pilvin komeaa sulhasta Arosta.
Matkasta on nyt kulunut runsas 3 viikkoa ja neidin nisät ovat alkaneet
punertamaan. Jos siis ei ole valeraskaudesta kyse voimme odottaa
syntyväksi suloisia pikku abyja marraskuun viimeisellä viikolla. Koska
Pilvi on suhteellisen pieni tyttö, odotettavissa on luultavasti pieni
pentue neidin hoidettavaksi.
Seuraavaksi onkin tehtävissä
synnytyskopan maalaus, jotta maalihuurut ehtivät haihtua ennen
synnytystä ja neiti tottumaan laatikon olemassaoloon.
Lähipäivinä
tulen päivittämään enemmin tietoja sivuilleni ja rakentamaan urokselle
oman kuvagallerian.
Marleena-hiiri eli rekisteröidyltä nimeltään Sanders
Sandcastle s.11.2.2006 lopetettiin tänään.
On se niin hassua
miten noihin terraario-otuksiinkin kiintyy kun aika kuluu. Marleena oli
muutenkin oikein persoona ja siihen kiinnitti huomiota erityisesti joka
päivä. Ehkä osaksi sen vuoksi että tämä pikku siamilaishiiri on ollut
luultavammin sokea pienestä pitäen ja sen liikkeitä on tullut seurattua
tarkoin. Viikonloppuna terraariota siivotessa huomasin, että sen vasen
silmä oli mennyt sameaksi ja silmäpohja oli kohollaan. Arvasin heti
että luultavammin silmäpohjassa on kasvain joka kohottaa silmää ja
lopetus pitää tehdä pian, jotta silmä ei puhkea tai kivut kasva kovaksi.
Seitsämästä hiirestäni on nyt siis neljä jäljellä ja nämä kolme ovat
menehtyneet kasvaimiin. Ensin Onerva joka sai jo nuorella iällä
kainaloonsa todella ärhäkkästi kasvaneen kasvaimen, sitten nyt kesällä
Loviisa jolle tuli yksi pieni kasvain selkään. Loviisa oli jo pitkään
ollut hieman luikku ja pelkäsin että sillä saattaa olla enemminkin
kasvaimia sisällä, joten päädyin lopetuttamaan sen vaikka tuo selässä
oleva kasvain näytti pieneltä. Ja hyvä niin, sillä lopetuksen jälkeen
tunnustelussa löytyi todella monta muhkuraa sisältä.
Taitaa jäädä nämä hiiri harrastukset tähään populaatioon, liian lyhyt
elämä ja liian paljon surua. Vaikka itse asiassa nyt 1,5 vuotiaat
hiiret ovat hiirien elämän mittapuussa vanhoja, mutta minä olen ihminen
ja raa'alta tuntuu katsoa tuollaista tuulenhenkäyksen pituista elämää.
En sitten tiedä ovatko nuo kasvaimet tulosta liian vanhaksi elämisestä,
vai jalostuksen tuomaa häikkää, mutta aika raadolliselta kuitenkin
tuntuu että nyt alkaa kuukauden välein yksitelleen jokaiselle
ilmestymään kasvaimia.
Ja minä kun niin ajattelin
että saan hiireni elämään kaksi vuotiaiksi, kun kiinnitän huomiota
niiden ruokavalioon ja luon luontaisia kiipeilymahdollisuuksia
liikunnaksi. On kerätty marjoja, haettu varpuja sekä oksia
pureksittavaksi, pakastettu ruusunmarja soosia ja keitetty puuroa ja
annettu öljylisiä, mutta niin vaan kupsahtelevat kasvaimiin vaikka
kuinka pyrkii saamaan niille luontaisia antioksidantteja sun muita,
*pettynyt tuhahdus*.
Terveisiä kesätauolta.
Kesä on mukavasti vierähtänyt kollin etsimisen merkeissä. Pilvin
sulhasen löytäminen on ollut todella kinkkistä, mutta nyt toivotaan
vaan että odottelu ja pähkäily tuotti tuloksena juuri sen oikean
Pilville. Reissulle pitäisi lähteä vielä tässä kuussa, mutta jos jotain
tässä kasvatustyössä olen oppinut niin se on, että mikään ei ole varmaa
ennen kuin ne nisät punoittaa. Pilvistä on kasvanut kaunis nuori neiti
ja odotan pentujen olevan suloisia suppusuita. Tilaukseen on laitettu
punainen tyttö, mutta saa nähdä miten käy.
Salsa
on nyt steriloitu ja hän on aloittanut uuden sivun kirjassaan. Luonne
on taas leikkisä ja kujeileva, kun hormoonit eivät tuo levottomuutta ja
keskittymiskyvyn puutosta. Eli aivan ihana pakkaus on edelleen. Pientä
totuttelemista oli aluksi itsellä ajatukseen, että Salsan "ura" hyvänä
äitinä oli ohi. Mutta tämä ehkä oli paras päätös, koska kummastakin
hänen pentueistaan löytyi napatyrää. Ja kyllähän minäkin ajatukseen
sitten lopulta olen tottunut.
Toscha tuntuu
parantuneen selkävaivoistaan ja elämä ilman kipulääkkeitä etenee
mutkattomasti. Itseasiassa herra on nuorentunut hoitojen jälkeen
ainakin vuodella ja silmistä löytyy taas kipinää. Olin niin monta asiaa
laittanut vanhenemisen piikkiin vaikka ehkä niiden takana oli kivut
joista en tiennyt. Ajattelin että 14v. kissan liikkeet hidastuvat, se
ei enää niin aktiivisesti tarkkaile ympäristöä ja hermostuu nuorempien
pomppimisesta automaattisesti iän vuoksi. Mutta nyt sen jopa saa
innostumaan vaanimisleikistä, se seuraa tapahtumia eikä vaan lepäile,
ja ennen kaikkea sen silmistä näkee että sen on parempi olla. Toki olen
varautunut että takapakkia voi tulla hetkenä minä hyvänsä, mutta me
elämme tässä hetkessä, murehditaan tulevasta sitten kun se on täällä.
Nykyään saamme myös ulkoilla ilman pelkoa, pitkä taistelu naapurin
kanssa kissan vapaanaulkoilusta meidän pihalla tuotti tulosta. Tämän
murheenkryyni muutti muualle, edelleen leikkaamattomana ja nuhruisena.
Kovan onnen kissa, toivottavasti elämä tuo sille jotain parempaa kuin
auton alle jäämisen tai kosiomatkoilla eksymisen *sniif*.
Mambolassa kaikki myös hyvin, tuossa se vierellä tuhisee onnellisena.
Hiiriä on nyt 5 eli taas on yksi joukosta poissa. Poppoon vanhin eli
Niskavuoren Loviisa tuli matkansa päähän. Nämä 5 jäljelle jäänyttä
saavuttavat näinä päivinä kunnioitetun puolentoista vuoden iän, eli
ovat hiiriksi aika vanhoja. Odotettavissa siis on, että pikku hiljaa
terraario alkaa tyhjenemään, vaikka vielä ovat kovin virkeitä. Hilda
taitaa olla seuraava matkaan lähtijä, sillä on ilmestynyt pieni
ihokasvain ja vaikka se ei vielä aiheuta vaivaan, niin tarkkailla pitää
sen tilaan nyt huolella.
Kissojeni Blogi aukesi
5.8., sinne olisi tarkoitus kirjoitella kuulumisia useammin ja tähän
tulisi sitten ennemin kasvatukseen liittyviä kuulumisia jatkossa.
Kissojeni kuulumiset löytyy siis Tassunjälki
-blogista.
Pennut muuttivat eilen uusiin koteihinsa ja nyt on
kotona oudon hiljaista. Kävimme saattamassa kolmikon uuden elämän
alkuun Pilvin huoltojoukon kanssa, joka ystävällisesti huolehti
transportista ja teki muuten raskaasta päivästä aurinkoisen *<3*!
Kaikilla pennuilla on uusissa kodeissa kaveri ja se lämmittää kivasti
kasvattajan sydäntä. Hyvin tuntui kaikilla alkavan ensitaival ja häntä
pystyssä tutkivat uutta kotia hajuineen todella rohkeasti.
Toschalle kävi sitten niin, kuin olen pelännyt jo jonkun aikaa. Naapurin valkoinen kolli kävi kimppuun pahoin seurauksin. Toscha lensi hyökkäyksen voimasta selkä edellä kulmikkaaseen kiveen ja loukkasi rankansa. Nyt on vanhaherra tehohoidossa ja teemme kaikkemme, että kulku olisi jatkossa kivutonta. Tällä hetkellä Toscha ei pääse edes hyppäämään ylospäin, saatikaan kapuamaan rappusia tai viereeni sänkyyn. Kovien kipulääkkeiden avulla pyrin peittämään hänen kipunsa ja toivon onnettomuuden aiheuttaman trauman paranevan selkärangassa tällä välin. Kovan kolauksen sai myös itsetunto ja vuorokauden viiveellä tuli pelkotiloja, Toscha ei menannut uskaltaa tulla ulos vaatehuoneesta. Nyt näistä peloista on jo päästy ja valjasulkoiluakin kokeiltu uudelleen. Valkoinen kolli on edelleen vapaalla jalalla, mutta "ongelman" poistaminen on työn alla, saa nyt nähdä miten etenee
Mambolassa kaikki hyvin, vaikka hienoista turhautumista on havaittavissa. Salsa kun on liikaa kiinnittänyt huomiota pentuihin ja pennutkin on potuttanut välillä vaikka onhan niistä seuraakin ollut.
Pilvin kuulumisiinhan voi tutustua Pilvi neidin ja hänen kavereidensa omassa karvalapset -blokissa.
Kevät on tullut ja melkein pukkaa hellettä ulkona.
Pennut täyttivät tänään 10 viikkoa ja sitä juhlistetaan illalla hurjan
huiskaleikin kanssa, huoltajan tultua töistä.
Eteisen
maaginen ovi aukesi viime viikonloppuna ja nyt pennut pääsevät
vilistämään vanhan puutalon korkeita portaita ylös ja alas. Tutuksi on
käynyt ääni "tudum-tudum-tudum-tudum-tudum", joka tulee kahdestatoista
pikku töppösestä jotka viilettävät peräkanaa ympäri asuntoa. Mambo eno
tulee perässä hirmuista vauhtia, mutta ei se itseään saa samoille
kierroksille kuin pennut vaikka kuinka yrittäisi. Salsa emo kyllä ottaa
osaa ralleihin senkin edestä, tosin sillä on sitä kuuluisaa
kengurubensaa jänteissään ja sen liikeet ovat metri eteen ja
puolimetriä ylös.
Toschan kanssa ollaan aloitettu
ulkoilut ja kirottu kammatkin ääneen naapuria joka päästää
kollikissansa vapaana ulkoilemaan, eteenkin kun sillä ovat ne pallit
tallella ja sen mukainen käytös. On se vaan niin kumma, kun me joudumme
kärsimään jonkun toisen päättämästä vapaasta ulkoilusta...
Ensinnä pitää kokoajan tarkkailla tuleeko joku päälle kulman takaa, eli
Toscha lunkina kissana kuitenkin näissä tilanteissa on hieman säikkynä,
eikä kykene nauttimaan ulkoilureissuistaan täysin sydämin. Toiseksi
kotona voi odottaa raivotareksi muuttuva Salsa joka mahdollisesti on
haistanut Toschan tai Mambon kautta tulleen vieraan kollin hajun.
Onneksi tätä ei ole tapahtunut kuin kerran pentujen aikana,
viimeviikolla, kun Mambo oli kaivanut ulkona kuoppia ja varmaan kollin
pissi kohdista. Sisään siis kulkeutui vahva vieraan kissan haju
tassuissa ja neidillä keitti yli sitten ihan kunnolla. Se oli hämillään
ja peloissaan, niin kun vaan hormoonitasapainoltaan heittelevä emo voi
olla. Rakkaan Mambon päälle käytiin pelonkiilto silmissä ja lopuksi
oltiin jo niin säikkynä, että pennutkin saivat oman osansa emon
tasapainon järkkymisestä. No onneksi tällä kertaa tilanne rauksesi 3-4
tunnissa, mutta välillä kyllä pelottaa kun lukee noista "ikuisista
riidoista" kissojen välillä vieraiden hajujen kulkeuduttua ulkoa. Mambo
parka nyt joutuu kärsimään siten että sitä ei voi viedä ulos sen
kaivamisinnon vuoksi, eli se on "pääsyyllinen" noiden hajujen tuojana.
Kiitos vaan naapuri, sinun kissasi ulkoilee vapaana ja minun ei pääse
sen vuoksi edes valjaissa ulos nuuhkimaan kevään tuoksuja
*perinpohjaisia sadatteluja ja tulikiven katkua*
Pennut täyttivät juuri 6 viikkoa ja meno on sen mukaista. Joka
päivä opitaan jotain uutta, ensin juoksemaan, sitten hyppimään
sivuloikkia, kiipeämään kiipeilypuussa...ja minun säärissä jne.
Kovin näyttää olevan syliteltävä pentue, eli kaikki kiipeävät
mielellään syliin nukkumaan ja tänä aamuna heräsinkin söpöön
"lussutukseen" kun Salsa imetti pentua rintakehäni päällä! Kaikki
pennut ovat vastassa, kun pentu huoneen oven avaan ja nyt on opittu
aktivoitumaan kehräämällä ihmisesen kosketuksesta <3. AIVAN
MIELETTÖMIÄ OVAT.
Pojat Toscha sekä Mambo ovat tottuneet järjestelyyn jossa
pentuhuoneen ovi on auki ainoastaan minun ollessa kotona. Hieman
vastalauseita saan kuulla Mambolta iltaisin jos laitan oven kiinni,
mutta ei ole muuten jäljellä pennuille mitään ruokakipassa, jos
"nuori"herra pääsee apajille...se oma ruokahan ei ole mitään.
Toschalla
on karvanlähtöaika, tai sitten pieni pentustressi näkyy turkin
kunnossa. Bioriini -kuuri on meneillään ja kampaa käytetään ahkeraan,
mutta ehkä sitä vaan 14v. kissan turkki ei ole enää samanlainen, kuin
nuoren.
Salsa taas loistaa äitiyden hehkeyttä, turkki kiiltää ja vuolee kuin
nahka kylkiä, sama oli viime pentujen aikana. Joillekin siis sopii
raskaus ja pennut :).
R.I.P
Pienestä sykerönenä Pennistä tuli
keijusiipinen kissa ja hän lensi mikä-mikä-maahan pala sydämestämme
mukanaan 15.3..
Me emme tule ikinä unohtamaan sinua *LOVE*
Pennut
täyttivät viikon viime yönä.
Jippii, ensimmäinen viikko ja suurimmat riskit ovat takana.
Viikko on tosiaan ollut vuoristorataa tunteiden kanssa. Bumba
pennun ensimmäisien vuorokausien selviytymistaistelu ja sitten
Salsan maidontuotanto rupesi ehtymään. Pikkuinen
stressasi kanssani varmaan myös Bumban kohtalosta ja maito
meinasi vetäytyä takaisin huolesta ja liian
vähäisestä juomisesta. Kiitos Salsan kasvattajan Annen
joka muistutti syömisen ja juomisen tärkeydestä
maidontuotannossa, ei pentujen painot ehtineet edes lähteä
laskuun, päivän jumi vaan tuli. Mutta
nyt maitoa taas on virrannut valtoimenaan ja pentujen painot
ovat
nousseet kohisten. Salsa hoitaa pentuja kokeneesti ja ensimmäisen
raskauden epävarmuus on täysin poissa. Enää sen ei
tarvitse kokoajan hakea vahvistus katseellaan minulta, ja sen olemuskin
huokuu tasapainoa sekä rauhaa pentuja hoitaessa.
Pojat asuvat nyt
väliaikaisesti
tupakeittiö-vaatehuone (iso ikkuna)-eteinen alueella ja
eivät oikein tykkää tästä
järjestelystä. Olenkin tehnyt itselleni
keittiön laverille pedin ja nukun heidän kanssaan
osan öistä ja vietän muutenkin aikaa
keittiössä enemmän. Mambo kantaa huiskaa olohuoneen
ovelle ja miukuu siellä takana. Tavallisissa oloissahan huiska
tuodaan eteeni sohvalle iltaisin, mutta nyt ovi peijoona on
edessä *voi pientä*. Mutta kyllähän
se pieni ääni oven läpi kulkeutuu, ja
tiedän koska on leikkihetken aika. Mambosta onkin ollut tosi
hauskaa, kun huiska heitetään
keittiöstä eteisen rappuita alas...tulee
vähän ekstra liikuntaa, sillä portaat ovat
korkeat.
Toscha näyttäisi ottavan
tällä kertaa oven sulkemisen aika lunkisti.
Sillä oli pieni haaveriepisodi alkukuusta, mutta nyt kaikki
ovat taas kunnossa. Se oli luultavammin saanut pienen haavan
hiekanmurusta pissiessään ja veren tulo oli aika
voimakasta. Täydelliset virtsatutkimukset tehtiin ja kaikki
oli kunnossa.