Immuunikadon aiheuttaa virus (FIV). FIV-tartunta siirtyy
tavallisimmin
sylki-veri-kontaktina, esimerkiksi kissojen tapellessa tai veren
välityksellä verensiirroissa. FIV ei helposti
välity ruoka-astioiden, hiekkalaatikoiden tai muiden
välineiden kautta. FIV ei myöskään
tartu ihmiseen. FIV-infektio on yleisin ulkona vapaana kulkevilla,
leikkaamattomilla uroskissoilla.
FIV-tartunnan oireet vaihtelevat taudin vaiheen mukaan. Vaiheita
erotetaan kolme: akuutti vaihe, oireeton kantajavaihe ja krooninen
tautivaihe. Akuutin vaiheen oireet ovat yleensä
lieviä ja ilmaantuvat 1-2 kk:n kuluttua tartunnasta: mm.
sahaava kuume ja imusolmukkeiden suureneminen. Oireet
kestävät muutamista viikoista kuukausiin ja
häviävät itsekseen. Alkaa oireeton kantaja
-vaihe, joka voi kestää jopa vuosia. Osa kissoista
siirtyy kolmanteen, krooniseen vaiheeseen, jossa elimistön
puolustuskyky vähenee ja kissa sairastuu erilaisiin
tulehduksiin. Näitä ovat suun ja ylempien
hengitysteiden tulehdukset, krooninen ripuli ja laihtuminen, krooniset
ihotulehdukset ja silmän sidekalvon tulehdukset. Krooninen
tautivaihe kestää kuudesta kuukaudesta kolmeen
vuoteen ja päättyy kuolemaan. Hoitoa ei ole.
Immuunikadon ennaltaehkäisyssä
tärkeintä on kissatappeluiden ehkäisy
pitämällä kissat sisällä
tai valvotuissa olosuhteissa ulkona, kissojen testaus ja positiivisten
kissojen eristys. Verinäytteestä
määritetään vasta-aineet, jotka
ilmaantuvat 2-4 viikon kuluttua tartunnasta. Vasta-aineet
näkyvät testissä kissan kuolemaan asti.
Siitoskissat suositellaan testattavaksi vuosittain. Siitoskissojen
omistajien tulee huolehtia siitä, että partneri on
testattu. Perheen muut kissat olisi hyvä testata ainakin
kerran. Mahdollisesta tartunnasta on odotettava
vähintään neljä viikkoa ennen
testausta. Rokotetta ei ole.
Kissaleukoosin aiheuttaa kissan leukemiavirus (FeLV). Virus
tarttuu kissasta toiseen lähinnä syljen
välityksellä, mutta myös muut eritteet
(virtsa, uloste, kyynelneste) sisältävät
virusta. Virus leviää myös maidon
välityksellä emolta pennuille sekä istukan
välityksellä syntymättömiin
pentuihin.
Todennäköisin tartunta edellyttää
melko läheistä ja pitkää kontaktia:
tartunta voi välittyä esim. kissojen nuolessa
toisiaan tai käyttäessä yhteisiä
hiekkalaatikoita. Leukoosivirus ei ole erityisen
kestävä ympäristössä,
ihanteellisissakin olosuhteissa se säilyy
tartuttamiskykyisenä vain joitakin tunteja. Kuivunut
sylkipisara, jossa virusta on, ei muodosta enää
riskiä. Mikä tahansa fyysisen lähikontaktin
estävä keino katkaisee leukoosin leviämisen.
Tartunnan saaneista kissoista osa jää pysyviksi
kantajiksi. Suurin osa kissoista pystyy kuitenkin parantumaan
tartunnasta, mutta ennen paranemistaan ne erittävät
virusta. Pienellä osalla kissoista virus piiloutuu luuytimeen
(ajoittainen kantaja). Normaalioloissa tällainen kissa ei
eritä virusta, mutta puolustuskyvyn heiketessä
virusta saattaa erittyä (esim. näyttelystressi tai
kortisonihoito).
Leukoosi aiheuttaa toisaalta kasvaimia (imusolmukkeet, perna, maksa,
munuaiset, kateenkorva), toisaalta altistuksen toissijaisille
tulehduksille (krooniset suu- ja hengitystietulehdukset, krooniset
yleisinfektiot). Muita oireita voivat olla anemia, kuume, ripuli yms.
yleisoireet. Lisääntymisongelmat sekä
ongelmat raskauden aikana voivat myös johtua leukoosista.
Leukoosin ennuste on huono; pysyvät kantajat kuolevat 3-5
vuoden kuluttua tartunnasta. Hoitoa ei ole.
Leukoosin ennaltaehkäisyssä
tärkeintä on kissojen testaus ja positiivisten
kissojen eristys. Verinäytteestä
määritetään virus. Positiivinen
testitulos tarkoittaa, että kissalta löytyy virusta
verestään. Testi on syytä uusia n. 12 viikon
kuluttua. Mikäli testi on tällöinkin
positiivinen, on kissa pysyvä kantaja. Mikäli
testitulos on negatiivinen, kissa on todennäköisesti
parantunut. Kuitenkin pienellä osalla virus on siirtynyt
luuytimeen. Siitoskissat suositellaan testattavaksi kahdesti 6-8 viikon
välein ja sen jälkeen vuosittain. Siitoskissojen
omistajien tulee huolehtia siitä, että partneri on
testattu. Perheen muut kissat on hyvä testata ainakin kerran.
Leukoosirokote estää taudin puhkeamisen rokotetussa
kissassa, mutta rokotettukin kissa voi erittää
virusta lyhyenä ajanjaksona ennen taudin torjumista. Kissa on
testattava ennen ensimmäistä rokotuskertaa. Rokote
tehostetaan 2-3 viikon kuluttua, uusinnat vuosittain. Alle 9 viikon
ikäistä pentua ja kantavaa kissaa ei rokoteta. Muita
rokotteita ei anneta samanaikaisesti. Rokotettukin kissa voidaan
testata.
http://www.kissaliitto.fi/tarttuvat.php#3
Bastian's kasvatukseen käytetyt kissat testataan aina ennen astutusta FIV/FeLV varalta. Jos kissan kodista on vuoden sisällä otettu siellä pidempään asuneesta kissasta testi, voidaan olettaa että on kyse puhtaasta kodista. Tällöin ei ennen kontaktia vaadita testausta, kunhan on varmaa että kosketusta muihin kissoihin ei tällä välillä ole ollut, tai kotiin ei ole muuttanut tutkimattomista oloista kissoja.